Mistä kaikki alkoi

Olimme molemmat jääneet eläkkeelle 90-luvun alussa ja jotain tehdäksemme ostimme elintarvikekioskin. Tuo oli aikaa, jolloin oli paljon pankki- ja kaupparyöstöjä. Niinpä meidätkin yritettiin ryöstää marraskuussa -95. Olin jo pitemmän aikaa haikaillut meille koiraa, olinhan lapsuudesta saakka tottunut, että perheessä ja lähipiirissä oli eri rotuisia koiria, mutta nyt tuli tilanne, jossa päätettiin, että kioskin turvaksi hankitaan koira ja se on nimenomaan saksanpaimenkoira. Muita vaihtoehtoja ei edes ajateltu. Kokemattomina, mutta eläinrakkaina ihmisinä, pentu hankittiin mahdollisimman läheltä ja ensimmäisestä paikasta, mistä pentu oli saatavilla. Meimi´s Angel eli heti ensi katsomalta Ankiksi ristitty oli 4-viikkoinen, kun sen valitsimme. Joka viikko kävimme katsomassa pentua sen synnyinkodissa, kunnes saimme haettua pennun kotiin.

Anki toimi hyvin pitkään pelkällä kotikasvatuksella ja kioskimme vahtina takaovella. Vasta 4-vuotiaana sitä ruvettiin kouluttamaan kilpailuja silmälläpitäen. Ensin suoritettiin BH ja sen jälkeen vielä JK1 ja JK2. Kolmostakin yritettiin, mutta siinä vaiheessa koira ilmoitti jäävänsä eläkkeelle. Ankia yritettiin astuttaa useampaan kertaan, mutta ensimmäisen juoksun aikana ollut kohtutulehdus lienee saanut aikaiseksi, ettei pentuja saatu. Innostus kilpailemiseen ja kasvattamiseen oli alkanut kilpailuonnistumisten ja pennutusten epäonnistumisten kautta, joten talvella 2002 suoritimme Kennelliiton järjestämän kasvattajakurssin ja syksyllä 2002 otimme uuden pennun kantanartuksemme, pikimustan Blackin, joka sai nimekseen Noora.

Pentíllä oli jo virka-aikanaan, ollessaan koulutoimiston päällikkö Onttolassa, ollut alaisuudessaan Rajavartiolaitoksen koiratoiminta, joka hoiti mm. koirien koulutuksen. Nooran tultua meille aloitimme SPL:n kasvattajakurssin käyden lähes joka kuukausi Joensuusta käsin Hämeenlinnassa luennoilla 4 viikonlopun ajan . Kesällä 2004 vielä viimeinen luento Lehtimäellä ja syksyllä 2004 ensimmäinen AD-koe, jonka juóksi ketterä Noora.

Tämän jälkeen on kisoja ja kursseja käyty suht´ tiheään. Noora on tehnyt kahdet pennut, joista kolme urosta on päätynyt virkakoiriksi. Molemmista pentueista useammalla pennulla harrastetaan ja kilpaillaan jäljellä ja suojelussa.

Meille on muotoutunut ajanmittaan työnjako: Pentti hoitaa koulutuksen ja kilpailut, minä vastaan ruokailusta, kilpailuun ilmoittautumiset ja pakolliset lääkärikäynnit eli lähinnä paperityöt ja puhelut.

Tällä hetkellä koiria on 5: Anki eläkeläinen, Noora, jalostustarkastettu Hero-uros, joka kilpailee jäljellä voittajaluokassa ja on kahta ykköstulosta vailla käyttövalio, pieni ja pippurinen Veera sekä sijoituskoiraksi annettu Siru, joka palautui meille 2-vuoden ikäisenä suuren ja vauhdikkaan kokonsa takia.

Uutena rotuna meille on tulossa australianpaimenkoira tyttäreni kautta, joka vuokraa Suomen ja Eestin mva aussinarttunsa kesällä 2008 astutettavaksi Ruotsissa asuvalla Thornapple Oh Brotherilla. Aussiet, ainakin ne mitkä minä olen nähnyt, ovat vauhdikkaita ja iloisia monitaitureita. Niitä voi viedä näyttelyihin, ne ovat nopeita ja ahkeria risukoissa ja pusikoissa jäljellä tai hakuhommissa ja ketteriä agilityssa. Aussie käy myös työkoirasta eli monipuolinen niin kuin sakemannikin.

Suomessakin koiraa käytetään maalla esim. paimentamassa lampaita.