Tarinoita - Andyn tarina

Tuhkimotarina

Andy syntyi toukokuun viimeisenä päivän vuonna 2006. Heinäkuussa se muutti 7-viikkoisena uuteen kotiinsa Tampereelle vanhemman uroksen seuraksi. Jo muutaman viikon kuluttua alkoi tulla viestejä, että koira oli kohtuuttoman laiha, joten saimme haettua sen meille tutkiaksemme, oliko laihuuden takana mahdollisesti elimellinen sairaus.
Eläinlääkäri otti kaikki mahdolliset kokeet, eikä mitään löytynyt. Viikon oleskelun aikaan koira lihoikin 9 kilosta 13 kiloon. Saman pentueen veljekset olivat tuolloin jo 15 kilon painoisia. Sovimme omistajan kanssa, että hän käy lähes joka kuukausi näyttämässä koiraa, jotta pystyisimme seuraamaan painon kehitystä.
Koskaan hän ei tullut. Soittelimme perään, lähetimme sähköposteja. Kaikki ilman tulosta.

Alkutalvesta alkoi tulla taas viestejä koiraihmisiltä, että koira on suhteettoman laiha. Yritimme jopa ostaa koiran takaisin. Ei käynyt. Kyselin liittojen edustajilta, poliisilta, eläinlääkäriltä, parilta kasvattajalta, kuinka saisimme koiran pois. Maksutkin olivat pahasti myöhässä, mutta mitään ei kuulemma ollut tehtävissä. Pitäisi hälyttää sen kunnan eläinlääkäri, missä omistaja asusti, mutta hänen asuinpaikkaansa ei saanut mistään tietää. Kerran oli yksi osoite ja soitinkin hänelle, että tulen lähipäivinä käymään, mutta parin päivän kuluttua tuli tieto, että talo oli palanut ja kaikki sen mukana. Ainoastaan koirat olivat pelastuneet. Siinä vaiheessa hänellä oli jo kolme koiraa.
Koko kevättalvi meni näissä puheluissa. Heinäkuun alussa 2007 omistaja oli koirien kanssa SPL:n koulutusleirillä työtehtävissä. Hänen vanhempi koiransa oli lopetettu ennen juhannusta. Saksanpaimenkoirauros, joka painoi kuollessaan noin 20 kg.

Mieheni, joka oli myös leirillä, puhui taas omistajan kanssa, josko saisimme koiran meille ainakin jotta taas tutkisimme olisiko laihuuden syynä sairaus. Loppujen lopuksi liiton edustajakin lupasi puhua miehelle, että hän antaisi koiran mieheni mukaan leirin loputtua. Kesken leirin tapahtui kuitenkin onnettomuus, jolla oli onnelliset seuraukset.
Koira kiidätettiin Seinäjoen eläinlääkäri-asemalle alkavan mahalaukun kiertymän takia. Mieheni soitti minulle klo 01.00 yöllä ja kysyi, maksammeko me leikkauksen, jos koirasta ei saada kaasuja letkuilla, vaan se joudutaan leikkaamaan. Omistajalla ei joko ollut rahaa tai haluja leikkaukseen. Olisimme suostuneet maksamaan, mutta onneksi kaasut saatiin letkuilla pois ja toiseksi lääkärien mielestä koira ei olisi leikkausta huonon yleiskuntonsa takia kestänytkään. Mieheni oli tarkoitus ottaa koira leirin loppuessa mukaansa, mutta hänellä oli vielä omalle uroksellemme kilpailu viikonloppuna, jolloin koira olisi joutunut matkustamaan vielä 4-5 päivää. Tähän lääkärit totesivat, ettei koira kestä niin pitkää aikaa tien päällä, vaan se pitäisi saada heti hoitoon. Niinpä eräs ystävällinen koraihminen toi vasta 1 v ja 1 kk vanhan pennun Kuruun, mistä minä sitten hain sen meille.
Samana iltana ja seuraavana päivänä hauva sai vain ruokalusikallisen vettä tunnin parin väliajoin. Heti seuraavana aamuna soitin kunnan eläinlääkärille, joka tilanteen kuultuaan, sanoi heti tulevansa meille, jotta saisin pennun pestyä ennen viikonloppua. Seinäjoen eläinlääkärit olivat kirjoittaneet diagnoosiinsa, että koira haisi ja turkki oli virtsanpeitossa ja takkuinen., kynnet olivat leikkaamatta . Koira ei osannut juosta; se tökötti kävellessään ja pissatessaan se kävi maahan mahalleen. Aika erikoista!
Kaikki kolme eläinlääkäriä suosittelivat huostaanottoa samoin kuin lukuisat koiran nähneet leiriläiset, mutta halusimme ensin yrittää rauhallisemmin ja tarjouduimme ostamaan koiran, mihin omistaja sitten vihdoin suostuikin, koska hänellä ei oikeastaan enää ollut vaihtoehtoja.

Lauantain ja sunnuntain annoin kylmään veteen hiljaa lämmittäen keitettyä limaista kauravelliä, jotta vatsalaukku tottui hiljalleen ruokaan. Maanantaina aloitettiin hevoskuuri; 6 kertaa päivässä ruokaa. Yhdessä annoksessa oli 300 gr jauhelihaa, 1 raaka kananmuna, 2 dl kermaviiliä, 2 dl Eagle packin kuivamuonaa liotettuna pehmeäksi, 1 dl AB-piimää, 5tippaa kuplaton-merkkistä apteekista saatavaa nestettä. Kahden viikon kuluttua koira painoi 30 kg. Kävin 1-2 kertaa viikossa punnitsemassa sen eläinlääkäriasemalla. Koko tämän lihotuskuurin ajan, 2 viikkoa, koira käytettiin tarpeillaan taluttimessa, ettei se päässyt juoksemaan. täydellä vatsalla. Sen jälkeen aloitettiin liikkumaan ja juoksemaan opettaminen..

Seinäjoen eläinlääkäriasemalla ollessaan koira oli punnittu ja silloin se painoi 21,2 kg. Elokuun alussa veimme koiran Hämeenlinnan poliisikoiralaitokselle testattavaksi, josko se sopisi heille luonteensa ja taipumustensa kautta. Uusi omistaja oli jo innolla paikan päällä odottamassa toivoen, että Andy täyttäisi vaatimukset. Sieltä matka jatkuikin jo samana päivänä uuteen kotiin.
Kun Andy sitten pääsi uuteen kotiinsa 2.8.2007, se painoi noin 33-34 kg.
Tästä eteenpäin Andyn elämä on aikaisempaan verrattuna ollut “yhtä juhlaa” ja jotenkin pakostakin tulee mieleen, että se on tehdessään hienoa työtä näin halunnut palkita ympärillään olevat ihmiset kaikesta siitä hyvästä huolenpidosta, mitä se on osakseen saanut

Kirjoittanut: Kasvattaja